Kuninkaantietä itään III Raasepori Tenholasta Tammisaareen

Tenholassa löydän lounaspaikan takataskusta niin sanoakseni. Bakfickan (takatasku) tarjoilee lounasta päivittäin myös kesäaikaan. Runsas lounaspöytä auttaa jatkamaan taivallusta ja jälleen avaan oven yhteen kirkkoon.

Tenholan kirkon tunnelmaa


Tenholan kirkon koristeltu interiööri tulvahtaa silmilleni hämäryydestä huolimatta. Pyhimyksenkuvat ja maalaukset täyttävät koko näkökentän ja vaikka luulisi, että kirjavat kuvat antavat rauhattoman vaikutelman, on näky päinvastoin lempeä ja puhutteleva, pysäyttävä suorastaan. Pyhimyksenkuvat antavat kävijöille uskoa ja toivoa. Tämä katolisen ajan erityispiirre näkyy edelleen useimmissa keskiaikaisissa kirkoissamme. Ennen uskonpuhdistusta (mikä sana!), katolinen kirkko vaikutti tietenkin kautta Ruotsi-Suomen ja pyhimyksillä oli korostunut merkitys uskonnonharjoittamisessa. Ortodoksiuskon vaikutus näkyy myös paikoin, mutta vähäisempänä. Toki eräs yhteinen pyhimys on vaikuttavana koko Kuninkaantien varrella, Pyhä Olavi, viikinkikuningas, joka on sekä ortodoksien että katolisten yhteinen pyhimys. Hänen attribuuttinsa, kirves, on helppo havaita häntä esittävistä kuvista. Pyhä Olavi on saanut myös pyhiinvaellusreitin, jonka suomalainen merellinen osa avattiin juhlallisesti keväällä 2019.

Tenholasta käännyn tieltä 52 tielle 111 ja matka jatkuu perinteisessä maalaismaisemassa. Aavistan meren läheisyyden, mutta en näe rantaa kuin vasta kymmenien kilometrien päässä. Minulle on kerrottu, että tie laitettiin turvallisuussyistä kulkemaan hieman kauempana rannikosta, etteivät merirosvot hyökkäisi kulkijoiden kimppuun. Selitys vaikuttaa uskottavalta tien historian tuntien. Se oli kuitenkin reitti, jota pitkin kuljetettiin kalleuksia ja jossa kaikki kulkivat, jotka itään tai länteen olivat matkalla. Suuri Rantatie eli tuttavallisemmin Kuninkaantie tai Vanha Viipurintie, oli ainoa reitti satojen vuosien ajan. Siksi se saattoi myös houkutella rosvoja ja ryöväreitä. Ryövärinkiviäkin tunnetaan useita Kuninkaantien varrelta. Nimen alkuperän saattaa arvata.

Lennart Segerstrålen maalauksia Lukaalin seinällä Fiskarin kylässä
Oma kirjastohuone <3 

Pohjan kylästä lähden Kuninkaantien pohjoiselle linjaukselle poiketakseni Fiskarin kylässä eli Fiskarsissa. Tämä ruukkikylä elää uutta kukoistuskauttaan matkailun myötä. Hieno jokea myötäilevä kylänraitti tarjoaa nähtävää ja hieman shoppailtavaakin. Pienen budjetin retkellä tyydyn vain piipahtamaan antikvariaatissa, jossa saa kirjojen selailun ohella kahvin ja oivallisen leivonnaisen. Bibliofiilin unelmapaikka oman kirjastohuoneen ohella. Kurkistan myös sisälle Lukaaliin, juhlahuoneistoon, jonka seiniä koristavat Lennart Segerstrålen vaikuttavat maalaukset.

Täältä voisin suunnistaa eteenpäin samaa tietä pitkin, mutta päätän kuitenkin mennä takaisin ja kääntyä kohti Raaseporin keskustaa, Tammisaarta, jotta ehtisin näkemään kaupungin museotarjontaa ja aistimaan merellisen kaupunkikeskustan tunnelmaa. Yöksi minut majoittaa valloittava Hotel Sea Front, jonka hotellihuoneen parvekkeelta voin katsella merenlahtea. Kävelyetäisyydellä meren päällä sijaitseva kesäravintola Knipan loihtii pöytään iltapalan ja on aika siirtyä unten maille. Huomenna tutkailen kaupungin keskustaa ja lähden sitten tapaamaan hiilenpolttajia sekä ritareita!

Kesäravintola Knipan Raaseporissa, Tammisaaren keskustassa. 

This post is also available in: ruotsi englanti

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *