Kuninkaantietä itään VII Sipoosta Porvoon kautta Pernajan kirkonkylään

Herättyäni Villa Jokivarresta Vantaalta suunnistan mannermaisen aamiaisen jälkeen kohti seuraavaa keskiaikaista kirkkoa. Sipoon vanha kirkko on säilynyt poikkeuksellisen alkuperäisenä, pääasiassa siitä syystä, että sitä ei ole yli sataan vuoteen käytetty seurakunnan pääkirkkona eikä täten modernisoitu vastaamaan nykykävijän vaatimuksia. Vieressä sijaitseva uusi kirkkokin on jo 1800-luvun lopulla vihitty käyttöön, eikä täten sekään enää ole kovin nuori.

Thorsten Waenerbergin piirros Sipoon kirkosta 1871

En pelkää susia, mutta aikani ei kertakaikkiaan riitä pysähtymään tähän kuntaan pidemmäksi aikaa. Minua houkuttaa Porvoo ja erityisesti vanhan Porvoon viehätykset. Saavun Porvooseen juuri parahultaisesti aamupäiväkahviaikaan ja suuntaan askeleeni kävelykaduille. Muistan onneksi maksaa parkkimaksun, koska Porvoo on kovin tunnettu innokkaista parkkipirkoistaan.

Yksityiskohta Holmin kauppiaskodin näyttelystä
Poikkean kahviloissa ja viehättävässä Holmin kauppiaskodissa, joka nyttemmin on eräs kaupungin museoista. Tämän kaupungin nähtävyyksiä ovat tietenkin ranta-aitat sekä Runeberg, mutta ne jätän toiseen kertaan, koska maaseutu kutsuu. Haluan päästä tutkimaan Kuninkaantien työläishistoriaa ja paras paikka siihen on mäkitupalaisalue Ilolan Postimäki, muutaman kilometrin päässä keskustasta kohti Loviisaa. Tänne on helppo löytää ja koko matka kertoo jälleen vahvasti siitä, mikä merkitys Kuninkaantiellä on ollut alueen kehittymiseen, miten tavarat ja palvelut ovat liikkuneet, ja liikkuvat edelleen. Nyt rinnalle on vaan tullut vielä isompi tie, moottoritie.

Postimäen mäkitupalaisalue Porvoon Ilolassa

Postimäki esittelee monta erilaista käsityöläiskokonaisuutta. Oljenpunojat ja heidän työnsä ovat pääosassa, mutta muitakin käsityöläistoimintoja mäellä on, myös vieraileva taiteilija residenssissään joka kesä. Tänään saan kauniissa kesäpäivässä istua viileän hirsipirtin penkille juomaan kahvit ja kuulemaan kertomuksia Postimäen originelleista persoonallisuuksista ja taitajista. Tämä alue herättää eloon menneiden aikojen uurastuksen ja elämän ja erinomaisesti dokumentoituna myös säilyttää historiaa tuleville sukupolville. Ihanaa, että Suomessa vapaaehtoiset voimat ylläpitävät tällaista kulttuuriperintöä!

Ehdin jäädä vielä seuraamaan lähes loppuunmyytyä teatteriesitystä ja nauramaan itseni tärviölle. Katettu katsomo ja näyttämö suojaavat sateelta ja auringolta, mutta farssin hulvatonta kulkua seuratessa ei voisi vähempää kiinnostaa sataako vai paistaako. Ruotsinkieliset teatteriesitykset pyörivät pääasiassa kesä-heinäkuussa, mutta joka vuosi tietenkin hieman eri kokoonpanoin ja aina hauskoin näytelmin. Kielestä huolimatta uskallan suositella näitä kaikenkielisille.
Ilolasta kulkuni jatkuu Postimäen kupeesta vanhaa Kuninkaantien linjausta pitkin kohti Vanhaakylää ja siitä edelleen Pernajaan. Jätän taakseni Pernajanlahden kulttuurimaiseman, Suomen tiheimmän kartanokeskittymän, jossa sijaitsevat mm. Malmgårdin kartano ja kaunis Koskenkylän kartanomaisema ja valtakunnallisestikin merkittävä vanha ruukkiyhteisö.

Mikael Agricolan patsas Pernajan kirkonkylällä

Lumoava Pernajan kirkonkylä ottaa minut vastaan kuten Agricolan seurueineen aikoinaan.
Kylä on säilynyt yllättävän hyvin, vaikka uudisrakennuksiakin on joukossa. Kuninkaantien linjaus noudattelee melko tarkkaan vanhaa linjausta kulkiessaan hautausmaiden kupeessa. Nyt minulla on aikaa pysähtyä tutkimaan tämän kylän historiaa ja kulkemaan pitkin Agricola-polkua, jossa opasteet kertovat tämän suurmiehen tarinan seikkaperäisesti.
Tässä pienessä, toki keskiajalla merkittävässä, pitäjässä Mikael Agricola syntyi. Täällä hän sai ensimmäisen oppinsa kirkkoherra Bartolomeukselta, joka ymmärsi lähettää pojan Viipuriin oppimaan lisää. Niin poika suuntasi kulkunsa kohti suurempia oppi-isiä ja lopulta itsensä Martti Lutherin pulpettiin Wittenbergiin.
Mikael oli vaikuttunut oppimastaan ja oli vahvasti sitä mieltä, että kansan tulee ymmärtää mitä kirkoissa puhutaan, ettei aina vaan paasata sitä latinaa.
Niin hän toi reformaation ajatuksen Suomeen ja siinä ohessa myös muokkasi suomen kirjoitetun kielen sellaiseksi, että sitä saattoi lukea ja kirjoittaa. 1500-luvulla, kun kaikki kulkeminen vielä oli kovin hankalaa ja vaivalloista, kaiken tämän suorittaminen oli todellinen urotyö. Mikä vaikuttava elämänkerta ja historia. Mikaelin kotipaikaltakin löytyy muistomerkki, joka on merkittynä polkukartassa.

Hautakappeli Pernajan hautausmaalla

Tämän kylän nähtävyydet vaativat hyvät kengät, mutta on kovin palkitsevaa vaeltaa kauniissa kirkonkylässä ihastelemassa lähes autenttista Kuninkaantietä.

Pernajan kirkkoon onneksi pääsee istumaan ja vilvoittelemaan. Tämä 1400-luvun kirkko on kuin korurasia. Sievä, kauniisti koristeltu upeine yksityiskohtineen ja aateliskartanoiden historioineen. Täältä Avanti aloittaa Suvisoittonsa joka kesä ja täällä järjestetään konsertteja ja tilaisuuksia, joissa Agricola on pääosassa, tavalla tai toisella.

Pernajan kivikirkko kuuluu samaan sarjaan Pyhtään, Porvoon, Sipoon ja Helsingin pitäjän kirkkojen kanssa. Kaikilla näillä kirkoilla oletetaan olevan sama rakennusmestari. Professori Markus Hiekkanen on aihetta tutkinut ja tuntee Suomen keskiaikaiset kirkot kuin omat taskunsa. Hän on myös kritisoinut aiemmin vallinnutta ajoitusmäärittelyä ja mm. dendrokronologisten ajoitusmääritysten avulla osoittanut useat keskiaikaiset kivikirkot huomattavasti nuoremmiksi kuin aiemmin on oletettu.

Jään pohtimaan aikaa ja ikuisuutta ja siirryn kirkon parkkipaikalla autooni jatkaakseni vielä pienen pyrähdyksen kohti Loviisaa.

Pernajan kirkon asehuoneen pääty ja hautapaaden päällä oleva enkeli

This post is also available in: ruotsi englanti

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *