Kuninkaantietä itään V Barösundista Lohjan kautta Porkkalaan

Yöuneni ovat katkeamattomat ja runsaan aamiaisen saan nauttia isäntäparin kanssa Villa Sofian ruokasalissa. Sarin ja Pentin tarinaa kuunnellessani ymmärrän, mitä tapahtuu kun paikka löytää ihmiset. Kyläkoulusta tuleekin majatalo yrittäjäpariskunnan taitavissa käsissä. Esineet, sisustus ja toiminnot ovat löytäneet paikkansa näiden tulisielujen ansiosta. Elisaaren vierasvenesatama ja ravintola, jossa tänä kesänä kokkaa Markus Maulavirta, täydentävät yrityskokonaisuuden. Mutta tätä työmäärää en kadehdi! Kuitenkin pariskunta on rauhallinen ja seesteinen, eikä kiireestä ole aamiaispöydässä tietoakaan. Lieneeköhän tammimetsällä vaikutusta juurevuuteen ja rauhaan? Jatkan matkaa ja hyvästelen Roopen, Sarin ja Pentin. Lossi kolahtaa laituriin. Minulla on kiire. 

Nyt tiedän miltä Kuninkaantie näyttää saaristosta katsottuna. Se on tärkeä väylä, jota pitkin pääsee merelle ja joka tuo saaristosta mantereelle rannikkoa pitkin. Näitä satamia on matkan varrella monia, vaikka kovin monessa en ehdi poiketa. 

Komea hirvi patsastelee tien poskessa ajaessani lossilta kohti pohjoista. Se ehkä yrittää kertoa minulle siitä, että kaasujalkaa voisi hieman hillitä. Valitettavasti en kuule sen sanomaa ja saan ylinopeussakon matkallani. Hevonen ja kärry on ehkä sittenkin hyvä keksintö. 

Tänään matkallani on hieman mutkia. En noudata aivan orjallisesti Kuninkaantien linjauksia, en eteläistä enkä pohjoista, koska haluan poiketa Lohjan kirkossa ja Tytyrin kaivoksessa. 

Lohja on ollut satoja vuosia kaupankäynnin keskus ja edelleenkin ihanat markkinat houkuttelevat kävijöitä tähän omenakaupunkiin, jossa kasvaa ainakin 136000 omenapuuta.

Tytyrin kaivokseen tarvitsen oppaan. Virve Haahti lienee Lohjan oppaista se, joka parhaiten tuntee sekä kaivoksen että Kuninkaantien. Onneksi on olemassa koulutettuja oppaita. Muuten moni kohde olisi niin paljon kuivempi ja mitäänsanomattomampi. Eläväinen opastus ja paikallistuntemus avaavat kohteita kävijöille aivan toisella tapaa. Virven opastus ei petä. Jos haluaisin, voisin mennä hänen mukaansa vielä rooliopastuskierrokselle Lohjan vahvojen naisten pariin, mutta tällä kertaa joudun jatkamaan matkaa. Ihana Lohja, ihana Virve, kiitos!
Palaan tietä 112 pitkin ja Tähtelän kautta Degerbyn kylään ja siellä Igor-museoon. Porkkalan vuokra-alue venäläisten tukikohtana on surullinen osa Kuninkaantien nykyhistoriaa. Igor-museo kertoo elävästi tästä ajanjaksosta heti sotiemme jälkeen. Vuokra-aika jätti jälkensä sekä maisemaan että rakennuksiin kun yli 30 000 neuvostoliittolaista asutti 380 neliökilometriä Siuntion, Degerbyn, Kirkkonummen ja Inkoon alueilla. Edelleen rakennusten kyljistä voi lukea venäjänkielisiä tekstejä. Ne on tarkoituksella jätetty näkyviin muistuttamaan menneestä, kuten Sjundbyn linnan ulkorakennuksessa.

Venäjänkielistä tekstiä Sjundbyn linnan ulkorakennuksen kyljessä

Nyt on tauon aika. Sjundbyn linnan vanha makasiini toimii kesäkahvilana ja tilaan ison annoksen Sjundbyn jäätelöä. Uskomaton makuelämys ja vilpittömästi kaikkien aistien paikka. Virkistyneenä, mutta ristiriitaisissa tunnelmissa jatkan matkaa yksin, vaikka täältäkin saisin asiantuntevan oppaan matkalleni eteenpäin. Kuninkaantie totta tosiaan avaa aisteja. Pitäisiköhän käydä melomassa? Ilma on painostavan kuuma ja merituuli voisi todellakin vilvoittaa.